Kauniaisten Kristillisdemokraatteja edustavana olen ollut kuntapolitiikassa mukana jo 32 vuoden ajan. Valtuutettuna olen ollut siitä ajasta 28 vuotta, mutta niinä puuttuvana neljänäkin vuotena olen ollut lautakunnissa tai valtuuston varasijalla. Toki toiminnassa on ollut mukana paljon enemmän ihmisiä, mutta keräämämme äänimäärä on riittänyt vain yhteen valtuustopaikkaan. Lautakuntapaikkoja olemme saaneet kuitenkin sen johdosta useitakin.  Valtuustopaikkakin on auennut vain sen myötä, että KD ja Kauniaisten Kokoomus ovat olleet vaaliliitossa. Sillä on tietysti haettu sitä, että kaikki annetut äänet oikeasti vahvistaisivat valtuustoryhmiä eivätkä yhdenkään ryhmän äänet jäisi turhiksi.

Mitä siis yhden henkilön valtuustoryhmä voi tehdä? En elättele illuusiota suuresta voimasta, mutta pidän yllä uskoa siihen, että hyvällä yhteistyöllä eri ryhmien kanssa, avoimuudella henkilösuhteissa ja vilpittömällä kuntalaisten asioiden ajamisessa yhden henkilön ryhmän mielipiteellä voi olla enemmän vaikutusta, kuin se numeerisesti näyttäisi. 

Tästä lähtökohdasta olen jälleen asettunut Kauniaisissa KD:n ehdokkaaksi tulevissa kuntavaaleissa. Mielenkiinnolla saa taas seurata, mitä kevät tuo tullessaan.

Tsemppiä kaikille kuntavaaleissa mukana oleville ja toimiville tukijoukoille!
Pauli Tuohioja

Kristillisten järjestöjen ja seurakuntien vapaaehtoistyöntekijöille (osittain myös vakituisille työntekijöille) soittelee mieshenkilö, joka esittäytyy eri nimillä (Jussi Mäkinen, Pietari Nousiainen, Antero Nousiainen jne). Hän kertoo olleensa järjestön tai seurakunnan toiminnassa mukana  työntekijänä, kurssilaisena, kurssin vetäjänä tai jossain muussa roolissa. Soiton syynä on, että hän on ulkomailla (usein Kambodza) ja hänen reppunsa on varastettu, joten hän on menettänyt kaikki rahansa ja passinsa.

Soittaja kertoo, että onneksi hän muisti järjestön / seurakunnan vaihteen numeron, jonka kautta hän kuulema sai soiton vastaanottajan nimen ja puhelinnumeron. Soittaja kertoo useimmiten olevansa juuriltaan samalta paikkakunnalta kuin soiton vastaanottaja.

Nyt hän pyytää soiton vastaanottajaa auttamaan häntä siten, että soiton vastaanottaja nostaisi "hädässä" olevan soittajan omalta tilitä rahaa ja lähettäisi sen kansainvälistä tilinumeroa (Western Union) käyttäen hänelle, jotta hän pääsisi matkustamaan Suomen konsulaattiin, tai vaihtoehtoisesti saisi ostettua ruokaa, kun hän ei ole syönyt kahteen päivään. Hän lupaa soittaa hetken päästä uudestaan, kunhan soiton vastaanottaja on käynyt hoitamassa rahansiirron. Asian hoitamisella on kiire, koska aikaerosta johtuen toimipisteet sulkeutuvat aivan kohta.

Kun soittajan tililtä nostaminen ilman valtakirjaa ei tietystikään onnistunut, niin sen jälkeen soittaja pyytää soiton vastaanottajaa lähettämään lainaksi 150 - 200 €, jonka pyytäjä lupaa maksaa takaisin seuraavana päivänä, kun pääsee konsulaattiin ja pystyy nostamaan itse omia rahojaan. Soittaja antaa myös ulkomaan suuntanumerolla varustettuja puhelinnumeroita, joiden alkutunnus on + 855.

Soittaja on huijari, joten ÄLKÄÄ LÄHETTÄKÖ HÄNELLE RAHAA. Älkää myöskään soittako hänen antamiinsa ulkomaan numeroihin, sillä niihin soittaminen on erittäin kallista (voi olla osa huijauksen rahankeräystä). Koettakaa sen sijaan ottaa selville soittajan puhelinnumero, kirjatkaa muistiin nimi, jolla hän esiintyy ja yrittäkää saada hänet kertomaan jotain itsestään. Kirjoittakaa keskustelustanne itsellenne muistio, johon kokoatte saamanne tiedot. Ilmoittakaa ne oman paikkakuntanne poliisille ja tehkää huijarista rikosilmoitus.  Huijaus on aina asianomistajarikos.  Myös Raamattuopisto on tehnyt hänestä rikosilmoituksen. 

Helsingin Sanomien urheilutoimituksen esimies Ari Pusa kirjoitti 3.2.2010 Helsingin Sanomien Yläkulmassa seuraavasti: "Epo-tunnustus on Myllylän kohdalla tavallaan looginen jatkumo uran ja oman siviilielämän jyrkälle alamäelle".

Käsittämätön lausahdus, sillä kun Myllylä kertoo totuuden toiminnastaan, niin se ei ole "alamäen jatkumo", vaan väärän toiminnan tuominen valoon ja julkisuuteen, siis totuuden kertomista. Tunnetustihan totuus tekee ihmisen sisäisesti vapaaksi. Myllylä teki siis hyvin ja oikein!  Kenen kannnalta olisi ollut parempi, että Myllylä olisi jatkanut asian salaamista?

Salaamalla ja jatkamalla valehtelua, lisätään "sisäistä tunnemyrskyä", jonka Ari Pusa arveli olleen vallalla keskusrikospoliisin kuulusteluissa. Kyllä se varmasti oli ollut vallalla aikaisemminkin ja ehkäpä juuri tuo salaamisen aiheuttama syyllisyys onkin ollut tuomassa turbulenssia Myllylän elämään.

Ari Pusa murehti sitä, että Vancouverin talviolympialaiset alkavat muutaman päivän päästä ja Myllylä menee kertomaan tällaisen Epo -tunnustuksen juuri nyt. Mistä Ari Pusa on huolissaan, ei ainakaan Myllylän hyvinvoinnista.

Minä onnittelen Mika Myllylää, että hän kertoi tämän Epo -kuvion. Mika toimi niin kuin todellinen mies toimii, kun on tehnyt väärin. Joka salailee ja valehtelee joutuu salailemaan ja valehtelemaan tulevaisuudessakin ellei päätä puhua totta. Totuuden puhuminen on täydellinen vastakohta "jyrkälle alamäelle".

Myönnän - olin hämmästynyt Isä Mitron saamista EU-äänistä. Uskoin hänen saavan paljon, mutta en niin paljon kuin hän sai.

Varsinainen kysymys onkin - miksi hän sai niin paljon? Minun ajatukseni on, että Isä Mitrossa kanavoitui jotain ihmisten vastareaktioista kaikenlaista instituonaalista määräysvaltaa kohtaan. Kun Ortodoksinen kirkko vetosi päätöksissään 600 vuotta vanhoihin kanonisiin asetuksiinsa, niin se tuntui liian kaukaa haetulta syyltä estää kirkon työntekijää osallistumasta yhteiskunnalliseen toimintaan. Kansa sanoi oman kannanottonsa - lopputuloksena Isä Mitrosta tuli Meppi Mitro.

Vaihdoin sähköntoimittajaa helmikuussa 2009. Siihen oli kaksi syytä. Ensimmäinen syy oli siinä, että soittaja teki silloista toimittajaani selkeästi paremman kokonaistarjouksen. Toinen oli pienen ihmisen yksisttäinen protesti valtionyhtiön menettelyyn Fortumin optiosekoilussa. Toivoisin monen tekevän saman protestin.

Olen vääjäämättä sitä mieltä, että kukaan ei tee niin merkittävää työtä, että siitä tulee maksaa sellaisia palkkoja ja kannustinrahoja, joita Fortumin tapauksessa on tullut julki. Kyseiset vuosipalkat, optiotuotot ja eläkepäätökset ovat tavallisen työssä käyvän ihmisen syvää halveksimista ja pilkkaamista. "Olen köyhä ja köyhäks jään, mutta optioilla me johtajia elätetään", siinä tavallisen ihmisen loppupäätelmä tässä ahneuden ja välinpitämättömyyden maailmassa.

Kaipaan aikaa, jolloin johtajan palkkakin muodostui tehdyn työn mukaan, ei sen mukaan sataako vettä taivaasta ilmaiseksi vai onko satamatta.  Lopputulos Fortumissa näytti aina olleen hinnan ja johtajien palkan nousu.

Ministerit sanovat ettei vastoin ohjeita nostettuja palkkioita voi periä takautuvasti takaisin. Etukäteenhän niitä ei pystytä perimään, joten onpa ihmeellinen logiikka. Kun opiskelijalta pystytän jälkikäteen perimään heidän "liikaa saama opintolaina" takautuvasti ja kun yksinhuoltajaäiti menettää avustuksensa kun hänen lapsensa saikin palkkaa kesätöistä, niin jossain kohtaa on suuri vääryys.  Oikeustaju sanoo, että jos Fortumissa on menetelty annettujen ohjeiden vastaisesti, niin silloin vääryydellä saadut edut on perittävä takaisin. Se vaatii vain vstuussa olevilta ihmisiltä selkärankaa. Onko sitä, jää nähtäväksi.