Vaihdoin sähköntoimittajaa helmikuussa 2009. Siihen oli kaksi syytä. Ensimmäinen syy oli siinä, että soittaja teki silloista toimittajaani selkeästi paremman kokonaistarjouksen. Toinen oli pienen ihmisen yksisttäinen protesti valtionyhtiön menettelyyn Fortumin optiosekoilussa. Toivoisin monen tekevän saman protestin.

Olen vääjäämättä sitä mieltä, että kukaan ei tee niin merkittävää työtä, että siitä tulee maksaa sellaisia palkkoja ja kannustinrahoja, joita Fortumin tapauksessa on tullut julki. Kyseiset vuosipalkat, optiotuotot ja eläkepäätökset ovat tavallisen työssä käyvän ihmisen syvää halveksimista ja pilkkaamista. "Olen köyhä ja köyhäks jään, mutta optioilla me johtajia elätetään", siinä tavallisen ihmisen loppupäätelmä tässä ahneuden ja välinpitämättömyyden maailmassa.

Kaipaan aikaa, jolloin johtajan palkkakin muodostui tehdyn työn mukaan, ei sen mukaan sataako vettä taivaasta ilmaiseksi vai onko satamatta.  Lopputulos Fortumissa näytti aina olleen hinnan ja johtajien palkan nousu.

Ministerit sanovat ettei vastoin ohjeita nostettuja palkkioita voi periä takautuvasti takaisin. Etukäteenhän niitä ei pystytä perimään, joten onpa ihmeellinen logiikka. Kun opiskelijalta pystytän jälkikäteen perimään heidän "liikaa saama opintolaina" takautuvasti ja kun yksinhuoltajaäiti menettää avustuksensa kun hänen lapsensa saikin palkkaa kesätöistä, niin jossain kohtaa on suuri vääryys.  Oikeustaju sanoo, että jos Fortumissa on menetelty annettujen ohjeiden vastaisesti, niin silloin vääryydellä saadut edut on perittävä takaisin. Se vaatii vain vstuussa olevilta ihmisiltä selkärankaa. Onko sitä, jää nähtäväksi.